Santa's little helper

Mulla alkoikin loma jo viimeviikon tiistaina. Turussa oltiin nyt maanantaihin asti ja sitten tultiin tänne Raumalle. Me ei Tedin kanssa paljon joulusta olla stressattu, itse en ole edes joulufiilikseen oikein päässyt. Kun tultiin tänne Raumalle, niin johan alkoi sadella tehtävää joka suunnasta, leivo sitä ja tätä, paketoi lahjat ymsyms. No, onneksi joulu on vaan kerran vuodessa!

Täällä onkin ollut sitten jos jonkinmoista showta. Yhtenä iltana, kun äiti oli joulujuhlissa, yritin vääntää kaikilta salaa lammaskoirapipareita joululahjoiksi.. No se olikin vähän monimutkaisempi juttu.. Jasu kun viettää päiviään paljolti jossain makuuhuoneessa, mutta kun yritin leipoa niin sehän ei Hänen Korkeudelleen sopinut. Taikina tarttui joka paikkaan kiinni ja minulla oli hermot muutenkin kireällä, Jasu parkui oven takana ja Tedi kiersi pöytää kuin hai laivaa, jos sieltä vaikka jotain murusia tippuisi. No, hain sitten Jasun keittiöön kanssamme.. Jasu on saanut nyt etuoikeuden istua tuolilla, kun Tedi on, sillä Tedi on varmaan kaksi kertaa Jasun kokoinen ja lattialla se välillä niiiiiiin haluaisi leikkiä Jasun kanssa, mutta Jasupa ei hänestä välitä tippaakaan. Sain tällä järjestelyllä keksit uuniin ja ulos ja jopa valmistettua osan kuorrutteesta.. Tedi alkoi tässä vaiheessa olla jo vähän levottomampi ja Jasu halusi ulos. Päästin Jasun ulos ja jatkoin kuorruttamista, jolloin Tedi juoksee joku epämääräinen paperikasa suussa vanhempieni makuuhuoneesta. Hän oli löytänyt lahjakätkön ja sieltä minulle tarkoitetun lahjan, joka oli varmaan ainoa mitä en entuudestaan tiennyt! Ja kun Tedi huomasi, ettei sitä saakaan ottaa ja olen tulossa sitä häneltä ottamaan, niin lopputuloksena juoksen pisin taloa Tedin perässä yrittäen epätoivoisesti saamaan sitä kiinnostumaan jostain muusta ja luopumaan siitä lahjasta ja samalla Jasu huutaa kurkku suorana ulko-oven takana haluten sisälle! No, loppujen lopuksi kuitenkin sain keksit valmiiksi ja kun aloitin tiskaamisen, niin minulla oli kaksi erittäin väsynyttä ja hiljaista koiraa.. :D Meillä oli poikien kanssa myöhemmin vielä tonttujen lahjapaja, joka sujuikin sitten hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Kun kuusi tuotiin sisälle, niin johan Tedi riemastui. Puu sisällä! Ja alimpia oksia on tietenkin kiva natustella.. sekä tietenkin juoda sieltä kuusen jalasta aina kun silmä välttää.. Joten saapa nähdä miten tässä kuusiparan vielä käy.

Eilen tulimme tänne Kankaanpäähän joulun viettoon.. Tedi sai iskältä Amerikasta tuotua shampoota etukäteislahjaksi, joten pestiin myös poika täällä joulun kunniaksi. Tällä hetkellä Tedi jo kovin keittelee puuroa keittiössä äitin ja mummin kanssa. Saas nähdä sitten mitä pukki tuo ;)
Tähän päätteeksi toivotamme Tedin kanssa HYVÄÄ JOULUA kaikille! :)

Ensimmäinen lääkärikäynti ja uudet kaverit

Minulla on ollut hieman kiireitä tässä, kun on kaikkien kurssien lopputentit ja -työt käsillä, mutta nyt hieman Tedinkin kuulumisia!

Viime viikolla kävimme Tedin kanssa ensimmäistä kertaa lääkärissä, kun 12 viikkoa oli tullut täyteen! Olimme hieman ajoissa, kun olin varannut aikaa vähän liikaakin parkkipaikan etsimiseen. Odotushuoneessa oli meidän lisäksi chihuahua. Tämä pikkukaveri murisi ja ärisi Tedille, jota Tedi sitten pelkäsi ja tunki syliin.. Kiukkuisen kaverin lähdettyä Tedi sai taas uuden parhaan kaverin miehestä, joka odotteli meidän kanssa. Tedi on kyllä niin ihmisrakas ja haluaisi vain pusutella kaikkia uusia tuttavuuksia! Kun pääsimme sitten vastaanotolle, Tediä hieman kummastutti iso pöytä. Pöydälle päästyään hän kuitenkin seisoskeli aivan rauhassa ja lääkärisetä oli myös maailman kivoin tyyppi hänen mielestään. Kun lääkäri oli tutkinut Tedin, Tediä alkoikin jo väsyttää ja hän päätti ruveta makoilemaan pöydällä - ei siis ainakaan turhia pelkää. Piikkiäkään Tedi ei tainnut pahemmin huomata, hieman vilkaisi lääkäriä ilmeellä että "mitäs siinä nipistelet". Tediä kehuttiin todella kivaksi koiraksi ja tervekin oli kaikin puolin. Kun lähdimme, odotushuoneessa oli toinenkin pentu miehen ja naisen kanssa. Tämä mies lohkaisi, että Tedi näyttää siltä kuin sillä olisi takki päällä.. ja tätä Tedi on kuullutkin paljon. Moni on sanonut, että on aluksi katsonut Tedillä olevan villapuku päällä ja tarkemmin huomannut että se onkin ihan vaan Tedin turkki :D


Viikonlopuksi suuntasimmekin Raumalle. Tedillä oli tällä kertaa paljon jännittävämpi reissu, kuin viimeksi. Perjantaina menimme katsomaan ystäväni Ellin uutta kotia ja moikkaamaan heidän elukoitaan. Siellä meitä vastassa olikin Renne, alle vuoden ikäinen collieuros. Päästimme pojat pihalle, mutta Renne oli vähän liian innokas, eikä osannut kunnolla varoa Tediä, joten Tedi katsoi parhaimmaksi seisoa jalkojeni takana ja sieltä haukkua Renneä. Sisällä Juhnu sitten piti Rennestä kiinni ja Tedi tykkäsi hänestä niiiin paljon kun Renne ei päässyt juoksemaan hänen yli. Sitten Tedi saikin elämänsä ensimmäistä kertaa tutustua kissaan - Oliveriin. Oliver oli heti myyty ja alkoi vain puskea Tediä.. Tedikin tykkäsi Olkusta ja kissa olikin sopivamman kokoinen leikkikaveri. Oliverin muhkea häntä oli kuitenkin niin kiva, että sitä piti puraista, jolloin Oliver vähän sähisi Tedille. Tätä Tedi rupesi ihmettelemään ja haukkumaan kissaa, joka puolestaan pelkäsi haukkumista ja pakeni sohvan selkänojalle. Loppuvierailun ajan Tedi olikin sitten vain meidän ihmisten seurassa ja tutki innoissaan joka paikan.

Illalla kävimme hakemassa äitin ja hänen ystävänsä Virpin taidemuseon juhlasta. Menimme vielä hetkeksi Virpin pihalle moikkaamaan hänen 3,5 -vuotiasta labradorinnoutajaa Miloa. Milo oli kivempi leikkikaveri, kuin Renne, sillä Milo osasi leikkiä nätisti Tedin kanssa. Vähän oli kyllä jännää, kun toinen oli niin iso, mutta kyllä pojat sitten hieman juoksentelivatkin ja Tedikin sai rohkeutta leikkiä Milon kanssa. Tämän jälkeen menimmekin kotiin ja kyllä oli väsynyt lapsi! Nukuttiinkin reilut 10h yöunet ilman herätyksiä.


Kävimme myös joka päivä hiukan kävelemässä Jasun kanssa. Jasu ei pitkiä lenkkejä jaksa, joten nämä kävelyt olivat hyvää harjoitusta hihnassa kulkemiseen. Tänään menimme pellolle, joka on meitä lähellä ja siellä Tedi sai juosta vapaana. Poika osaa todella hienosti tulla kutsusta luokse.. Tosin ei Tedi uskalla vielä kauas lähteäkään. Juokseminen olikin lähinnä minun ja äitin välillä juoksemista ja hieman hän sai sitten hanskaakin retuuttaa pisin peltoa. Oli ihanaa olla pirteässä pakkasilmassa ja Tedistäkin näki, kuinka hän oikein selvästi nautti, kun sai juoksennella.




Silmiimme sattui kaupassa käydessä naudan putkiluita, joten ostimme Tedille niitä pussillisen. Kotona annoimme hänelle sitten pienimmän jäydettäväksi ja voi sitä iloa! Tedi piti luusta aivan mielettömästi ja aluksi kuljetteli sitä pitkin taloa. Lopulta hän päätyi sohvan taakse sitä syömään, varmaan ajatteli että nyt on niin hieno syötävä ettei sitä kukaan tule pois ottamaan! En kuitenkaan uskaltanut antaa Tedin hirveän kauaa sitä syödä, ettei maha mene ihan sekaisin.. Ja mitä tapahtuikaan kun otin luun pois - Tedi murisi minulle. Tedi ei ole ennen murissut, joten nyt sitten harjoiteltiin sitä että minulla on oikeus ottaa myös hänen luunsa. Tänään Tedi ei enää luun perään murissutkaan, taisi se uutuudenviehätyskin mennä.


Tänään kävimme myös taas moikkaamassa Rokia. Tällä kertaa pojat innostui hieman leikkimäänkin. Roki osasi todella hienosti myös olla Tedin kanssa, lähinnä Roki makasi maassa ja Tedi sitten läpsi.. On kyllä todella kiva, että Tedillä on tällaisia mukavia koirakavereita, jotta saa paljon positiivisia kokemuksia erikokoisista ja -näköisistä koirista!

Sukuloimassa

Viime lauantaina pakkauduimme Tedin kanssa autoon, haimme Sonjan ja suuntasimme kohti Kankaanpäätä. Vaikka matka kestikin pari tuntia, Tedi oli hienosti takakopassa ja lähinn nukkui koko matkan. Kun pääsimme Kankaanpäähän, menimme ensin mummilaan viemään tavarat.. Taas oli jännää kun oli uusi paikka, mutta Tedi sopeutui samantien.

Sitten lähdimmekin kiireenvilkkaa serkkuni synttäreille. Tedi hieman ihmetteli, kun paikalla oli hirveästi väkeä ja kaikki ihastelivat Tediä. Aluksi olikin kiva istuskella minun sylissä ja katsella sieltä monia vieraita ihmisiä, mutta pian Tedi rupesikin jo tottumaan tilanteeseen.
Vaikka juhlissa oli ainakin kymmenkunta lasta ja saman verran aikuisia, Tedi käyttäytyi oikein mallikkaasti. Hän osaa kyllä näyttää niin rauhalliselta ja ihanalta vieraissa paikoissa, joten kaikki erehtyy luulemaan että olen saanut maailman rauhallisimman pennun - vaikka asia kotioloissa onkin vähän toisenlainen.





Ilta menikin enemmän ja vähemmän minun sylissä nukkuen, sekä tietysti välillä piti tarkastaa keittiön lattia, josko joku olisi jotain ruokaa sinne sattunut tiputtamaan. Vähän Tediä pelotti, kun yksi serkuistani esitti viululla muutaman kappaleen.. Ihan vieras ääni jännitti hetken aikaa, mutta siihenkin tottui. Samoin aplodit saivat Tedin hämilleen, varmaan siitäkin syystä että itse olen lyönyt käsiä yhteen kieltojen tehostamiseksi.




Illalla käväistiin mummilassa syömässä iltaruoka ja oltiin hetken aikaa Tedin ja Jasun kanssa ulkona. Jasu ei vieläkään suuremmin Tedistä välitä, mutta alkaa jo hieman enemmän sietää palleroa ja Tedi taas on oppinut olemaan hieman hillitymmin Jasun seurassa.. pikkuhiljaa nämäkin varmaan tottuvat toisiinsa :) Menimme vielä takaisin serkkujeni luokse ja Tedi nukkui tyytyväisenä sohvalla (kotona kun sohvalle ei ole asiaa..) kolmeen asti, jolloin siirryimme takaisin mummilaan nukkumaan.





Seuraavana päivänä heräsimme kahdeksan maissa, kävimme ulkona ja Tedi sai aamuruuan. Sen jälkeen jatkettiinkin nukkumista puoleen päivään.. tai minä jatkoin, en tiedä missä vaiheessa Tedi on siirtynyt viihdyttämään äitiä ja mummia. Sitten serkkujeni äiti ilmestyikin mummilaan ja pyysi meitä torille katsomaan joulunavausta. Lähdimme Tedin kanssa mielellämme, sillä Tedin tulee tottua kaikennäköisiin ihmisiin ja Kankaanpään joulunavauksessa ei kuitenkaan ole niin suurta ihmismassaa kuin esimerkiksi Turussa. Kun pääsimme ulos autosta niin heti yksi nainen tuli ihastelemaan Tediä ja kertomaan että hänellä itselläänkin on joskus ollut lampuri.
Tedi ei ihmisjoukosta hätkähtänyt vaan tarkkaili innokkaana sylissä tapahtumia. Maassa ei kauaa voinut olla, kun pakkasta oli lähemmäs 20 astetta, niin siinä tassut palelivat! Hetken katselimme ohjelmaa ja lähdimme takaisin.

Kotiin päästyämme alkoikin kunnon show kun nähtiin taas Elmo. Molemmat pojat olivat olleet aika rauhallisesti koko lauantain, joten energiaa riitti painella pisin pihaa ja kämppää koko loppuillan.



Tällä viikolla Tedi sai myös matokuurin. Huomenna yritän varata ensiviikolle ajan, jotta päästään Tedin kanssa ensimmäisiin rokotuksiin ja sitten voimmekin alkaa käymään koirapuistossa ja tapaamaan paljon uusia kavereita! Olemme Tedin kanssa myös hiukan opetelleet perustottelevaisuusjuttuja, Tedi osaa jo nätisti istua, mennä maahan ja tulla luokse. Seisomista olemme myös jonkin verran harjoitelleet, mutta Tedi on niin innokas ettei malta pysyä edes sekuntia paikoillaan... no pikkuhiljaa nämäkin tästä varmasti alkavat luonnistua.

Nyt meidän onkin aika painua suihkuun, jotta saadaan pikkuinen taas kauttaaltaan puhtaaksi ja pörröiseksi! :)

Näin meillä otetaan päikkärit ;)

Yökyläilyjä

Viikonloppuna olimme Tedin kanssa ensimmäistä kertaa yökylässä Raumalla "isovanhempien" luona. Kun saavuimme Raumalle, Tedi oli heti tutkimassa joka nurkan ja iso takapiha oli pelottava paikka, joten jouduin itse juoksentelemaan Tedin kanssa pihalla että poika uskalsi hieman liikkua. Jasu taasen ei tykännyt meidän vierailusta, hän kun ei voi ymmärtää tuollaisia pieniä (tosin Tedi on jo Jasua isompi..) ja energisiä pakkauksia. Mutta hän oleili mielellään vanhempieni makuuhuoneessa ja takkahuoneen sohvalla jonne Tedi ei ylettynyt. Pikkuhiljaa Tedi rohkaistui ulkonakin ja uskalsi jopa mennä pihalle ihan yksinään. Elmokin tuli lauantaina käymään, joten voi sitä riemua kun pojilla oli iso piha missä riekkua mielin määrin. Tedi nukkuikin Raumalla mielettömän hyvin, ensimmäisenä yönä taidettiin nukkua yhdeksän tunnin yöunet ilman heräilyjä.. toisena yönä tosin heräsin keskellä yötä siihen, kun Tedi vinkui huoneessa olevan peilioven edessä ja katseli minua sitä kautta. Raukka parka luuli että olen jossain tavoittamattomissa ja voi sitä riemua kun nousin ja hän tajusi ettei ollutkaan jäänyt yksin näkymättömän seinän taakse.

Kävimme lauantaina äitin kanssa ostamassa Tedille uuden ruokakiponkin. Nyt hänellä on iso kippo jossa on liukueste, sillä ennen Tedi on syönyt Elmon pienestä muovikipasta joka liikkuu todella nopeasti ruokapaikalta olohuoneeseen Tedin ahmiessa ruokaansa. Äiti osti Tedille myös kivan purulelun, jonka pitäisi myös auttaa ienten kutinaan.. katsotaan nyt miten se toimii. Tedi on kyllä aika tehokkaasti sulattanut isovanhempiensa sydämet. Kun aloin puhelemaan vanhemmilleni että olen koiraa ottamassa niin sieltä tuli vastaukseksi että he eivät sen perään sitten katso ja itse saan kokoajan sen kanssa olla mutta kuinkas kävikään.. ihan kiltisti iskä jäi Tedin kanssa leikkimään kun me kävimme kaupungilla ja äiti nukkui hänen kanssaan päikkäreitä kun käväsin kaverin luona. Mutta eihän kukaan voi Tediä vastustaa!


Kävimme Tedin kanssa Raumalla moikkaamassa ystäväni koiraa Rokia. Roki on aika isokokoinen sekarotuinen, mutta Tedi alkoi heti leikkimään hänen kanssaan. Ulkona Roki hieman innostui ja rupesi haukkumaan ja sitä Tepponen hieman pelästyi, mutta tajusi kyllä ettei siitä seurannut mitään pahempaa. Tediä ei siis paljoakaan pelota toiset koirat mikä on todella hyvä juttu. Kunhan Tedi saa ekat rokotukset niin voimmekin lähteä koirapuistoon katsastelemaan kaikennäköisiä ja -kokosia koirakavereita.

Opettelimme Tedin kanssa myös takakopassa matkustamista. Laitoin Tedille muutaman kikkaran takakopan perälle, että sain luukun kiinni. Tedi kun on aikalailla ruuan perään... Aluksi kävimme viemässä äitin kaupungille ja Tedi hieman vinkui mutta sitten hiljeni ja alkoi nukkumaan tyytyväisenä. Sunnuntaina Tedi yrittikin jo itse hypätä takakoppaan, joten eipä se ainakaan mikään ihan hirveä paikka ole. Tedi oli myös koko takaisintulomatkan Raumalta Turkuun takakopassa ihan kiltisti ja kotona takaa löytyi uninen pikku koira.


Eilen oli pienimuotoinen hoitopäivä. Leikkasin Tedin tassukarvat ja putsattiin molempien koirien korvat. Tedi on kyllä todella mukava näissä hoitotoimenpiteissä, ihan pienen hetken se jaksaa rimpuilla ja nyyhkytellä, mutta sen jälkeen hän alkaa tyytyväisenä nukkua. Huomenna otetaan taas ohjelmaan kynsien leikkuu joka viimeksi sujui kuin leikiten. Olen myös pessyt Tedin nyt kaksi kertaa ja sekin alkaa sujua jo paremmin.. föönikään ei ole enää mikään hirviö hänen mielestään.


Tänään oli kauhea myräkkä, mutta pojat innostuivat lumesta. Onneksi on oma takapiha, joten saatoin päästää pojat juoksemaan pihalle ja itse seisoa ikkunassa katsomassa toisten riehumista. Tedi innostui pyydystämään lumihiutaleita ja Elmo vaan ihmetteli vieressä että mitä se pikkuinen puree ilmaa.. Tedin kanssa joka päivä tapahtuu jotain uutta ja kaikki on jännää tälle pienelle pallerolle. Hihnassakin ollaan jo opittu hieman kävelemään ja opimme kokoajan lisää. Tediä en kyllä enää vaihtaisi, sen verran ihana hän on :)

Pesutouhuja sekä ensimmäiset vieraat

Eilen oli jännä päivä. Aamulla kaikki oli vielä normaalisti, kunnes Ridge tuli kotiin - oli ensimmäisen kunnon siivouksen aika. Kun imuri kaivettiin ulos siivouskomerosta ja pistettiin päälle, Tedi rohkeana poikana meni varovaisesti tarkastelemaan mikä tämä ihmeellinen kauheaa ääntä pitävä vehje on.. Vähän se pelotti ja poika päätti, että on parempi katsella asunnon toisesta päästä imurinvarressa huhkivaa Ridgeä kuin mennä liian lähelle. Sen sijaan kun minä aloin tulla mopin kanssa perässä, lattialla viuhuva äänetön kasa oli ihan selvästi hänelle tarkoitettu lelu.. Siinä olikin mukava yrittää moppailla kun pienokainen roikkuu mopissa intoa puhkuen. Kun moppi kävi tylsäksi, Tedi rohkaistui ja päätti hyökätä myös imurin kimppuun! Tämä oli aika ennenkuulumatonta, sillä Elmo vastakohtana istui sohvalla paniikissa peläten imuria, samoin on kaikki aiemmatkin tapaamani koirat Jasu mukaan lukien pelänneet imuria, mutta meidän pieni hurjapää päätti että se pitää vähintään tappaa. No saimme kuitenkin siivouksen suoritettua kunnialla loppuun ja olikin aika viedä Tedi ensimmäistä kertaa kokopesulle.

Ensimmäisinä päivinähän Tedi pelkäsi suihkua ja varsinkin sitä kun hanasta tuli vettä lattiaan saakka.. Nykyään suihku ei olekaan enää pelottava ja hanan alle pitää tietenkin ensimmäisenä tunkea pää. Kuitenkaan koko pojan kastelu ei sitten enää ollutkaan niin hauskaa ja kyllä siinä pienet itkutkin pääsi kun hän tajusi ettei sieltä livistetä minnekään vaan pitää kiltisti olla litimärkänä. Kuitenkin suoriuduttiin pesusta ihan kunnialla ja pennusta tuli puhdas :D Föönaaminen olikin sitten tämän "vesikidutuksen" jälkeen jo ihan kamala juttu ja koko föönauksen ajan häntä itketti. Siinä tarvittiinkin sitten jo vähän Ridgen apua, sillä kaksin käsin on vaikea pitää fööniä, harjaa ja pentua. Loppujen lopuksi saatiin kyllä Tedistä kuiva ja mahdottoman pehmeä pikku karvapallero.

Illalla sitten saapuikin jo vieraita etuajassa, sillä tänään oli minun synttäri/tuparit, joihin kutsuttiin äiti ja iskä Raumalta, sekä mummi ja serkkuni Kankaanpäästä. Äiti ja mummi tulivat siis eilen illalla ja Tedi oli heitä iloisesti vastaanottamassa. Mummi toi pienen tuliaisenkin Tedille, jota innolla avattiin ja sieltä löytyikin possulelu, joka taitaa olla tällä hetkellä ykkösenä Tedin lempparileluissa. Jasukin tuli katsomaan Tediä. Jasu ei pahemmin välitä pikkuisista kavereista ja hänessä taitaa olla jotain suuriakin herrasmiehen elkeitä, sillä Tedi tajusi heti ettei Jasun kanssa leikitäkkään niinkuin Elmon kanssa. Vaikka Jasu onkin matalampi (tosin lihavempi) kuin Tedi, pikkuinen ei silti hyökännyt sen kimppuun, vaan antoi Jasun kuljeskella suht rauhassa. Yökin meni loistavasti, Tedi ei herättänyt minua kertaakaan! Pari kertaa tosin heräsin siihen kun hän änkesi viereen tai tyynylle, mutta tätä ennen jokaöiset puremiset ja herää nyt! -yritykset jäivät vallan pois.

Tänään sitten tuli loputkin kpääläiset. Tedi näytti oikein mallikkaalta lapselta, sillä hän oli koko ajan mahdottoman väsynyt eikä riekkunut tai roikkunut kenenkään lahkeissa.. Kaikki olivat myytyjä Tedin suloisuudesta (tietenkin!) ja hän sai vähän vielä lisää lahjoja, frisbee-lelun ja nameja. Nyt voidaankin aloittaa harjoittelemaan arkipäivän tottelevaisuutta vähän enemmänkin. Hienosti hän osaa jo istua ja useimmiten myös tulla luokse jollei nyt jotain hurjan mielenkiintoista ole touhuamassa. Tedin juhlimiset menivät siis lähinnä nukkuessa, mutta ei mikään ihmekään sillä aamulla ne riehuivat Elmon kanssa oikein kunnolla, joten pientä kauheasti väsytti. Tosin kun lähdin pikkulikkojen kanssa Makuunissa käymään Tedi kuulemma oli alkanut heräillä ja hieman hullutella täällä, mutta äiti oli leikkinyt sen kanssa joten eipä sen kunnon riiviöluonne vieläkään paljastunut...

Luulenpa että Tedi on valloittanut jo kaikkien sydämet eikä mikään ihme! Hän on vaan niin suloinen ja kertakaikkisen vastustamaton pikkukakara.

Ensilumi ja uusi isoveli

Sunnuntaina Ridge ja Elmo tulivat kotiin. Annoimme poikien tutustua ja Tedi oli heti roikkumassa Elmon korvissa. Elmo aluksi katseli hieman epäilevästi että mikä tuo pieni karvoissa roikkuva karvapallo oikein on, mutta ulos päästyään Elmokin innostui leikkimään. Hän osasi leikkiä oikein nätisti pikkuisen kanssa ja näyttääkin siltä, että Elmo on ottanut tämän isoveljen roolin hyvin vastaan.




Pienen alkukankeuden jälkeen pojista on tullut oikein hyvät leikkikaverit. Aamulla kun molemmat ovat saaneet silmänsä kunnolla auki, voivat he vetää rallia pihalla vaikka kuinka kauan... ja sen jälkeen tietenkin taas uni maittaa. Tedi osaa myös mennä Elmoa piiloon puskan tai tuolin alle ja sieltä näykkiä. Sitten onkin mukava taas pyrähtää juoksuun ja roikkua isoveljessä.



Tedi on nyt jäänyt parina päivänä yksin reiluksi tunniksi, eikä ainakaan yksin jääminen ole mikään paha paikka. Tosin kongi voi auttaa asiaan, sillä sen saa vain kun jää yksin ja se on jännä lelu! Tedi on laitettu yksin portin taakse minun huoneeseen, mutta mitä luultavimmin isoveli valvoo portin toisella puolen koko ajan. Yötkin on mennyt jo paremmin, parina viimeyönä pikkuinen on herättänyt minut vain kerran ja ollaan noustu siinä kuuden-seitsemän aikoihin ja otettu ruuan ja leikin jälkeen pikku päikkärit.

Tänään satoi ensilumi! Kun pojat pääsivät ulos, aluksi oli hieman jännää astella lumella, mutta pian molemmat kävelivät jonossa syöden lunta. Kyllä lumessa sitten pystyi jo juoksemaankin, mutta lumeen pissaaminen oli hieman jännittävää. Toivottavasti maa jäätyisi jo pikkuhiljaa ja lunta tulisi kunnolla, sillä Tedi on keksinyt ulkona maailman kivoimman harrastuksen - kukkapenkin kaivaminen. Sen jälkeen poika onkin mukavannäköinen, kun valkoiset jalat ja naama ovat aivan mustina.. Niinpä olemme harjoitelleet urakalla myös jalkojen viruttamista.



Autoiluakin olemme nyt harjoitelleet menemällä pieniä lenkkejä auton kyydissä. Tediä kuitenkin vielä pelottaa autossa istuminen ja se itkee aikansa, kunnes väsyy. Toivottavasti pikkuinen oppii ajan myötä, että autossa on ihan mukavaa.. Mutta kaikki ajallaan. Tilasin koirakalteritkin autoon, mutta tarvitsee nyt ensin oppia olemaan edes sylissä rauhallisesti autossa, ennen kuin aletaan harjoitella takana oloa.

Kaiken kaikkiaan meillä on siis mennyt hyvin ja Tedi on jo osa tätä meidän "perhettä".

Teppo tuli taloon

Eilen se päivä sitten koitti - Teppo tuli taloon. Lähdimme Ridgen kanssa yhden jälkeen ajelemaan Turusta kohti Uuttakaupunkia. Matka ei ollut mikään pitkä, mutta loppupäässä hieman eksyimmekin vaikka navigaattorin mukaan mentiin.. No pääsimme kuin pääsimmekin perille ja siellä meitä jo odottikin pikkuiset sekä niiden äiti Hilma ja toinen lampuri Lilli. Kirjoitimme Sannan kanssa kauppapaperit valmiiksi ja Sanna antoi vielä hieman neuvoja. Lisäksi saimme Tepon mukaan tutunhajuisen pallon, kumiluun,säkin nappuloita ja tennisluun. Lapset vielä hyvästelivät Tepon ja sille annettiin matolääke ja niin meidän matka alkoi. Autoon kun päästiin, niin pojalta pääsi pieni poru. Varmasti olikin pelottavaa olla kahden ventovieraan kanssa ihmeellisessä liikkuvassa härvelissä kun maisematkin vaihtuu niin nopeaan. Jonkin aikaa hän itkeskeli ja välillä sitten oltiin hiljaa ja ihmeteltiin. Loppumatkasta alkoikin sitten jo tulla uni, eikä enää pahemmin itkettänyt.

Kun päästiin kotiin, pienokainen vietiin huoneeseeni jonka ovessa on koiraportti. Tämän jälkeen päästettiin kämppikseni kk villakoira Elmo katselemaan tulokasta aidan toiselta puolen. Elmoa kiinnosti kauheasti ja pikkuista aluksi pelotti. Loppujen lopuksi kuitenkin molemmat nuuskuttelivat toisiaan aidan raoista. Poikia tutustutettiin vielä pihallakin ja tämä pikkuinen rupesi jo härnäämään Elmoa, kun tajusi että toinen on kiinni eikä paljoa pysty tekemään.. kohtuu kovapäinen heppu siis. Elmo ja Ridge lähti sitten Raumalle ja me jäimme pikkuisen kanssa tänne kahdestaan. Hän pääsi tutkimaan koko taloa, eikä paljon kyllä jännittänyt.


Teppo oli heti kuin kotonaan ja täynnä energiaa! Lempileikiksi muodostuikin heti päättömästi keittiön ja olohuoneen ympäri juokseminen.. Ja meno näytti välillä aika hurjalta, kun kaarteet venyivät ja sanomalehdet vaan pöllysi! Oman peilikuvan näkeminen olikin sitten jännä juttu. Ensin se oli pelottava, mutta kun hetken sitä katseltiin niin johan alkoi show - pikkuinen haukkui, haastoi leikkiin, puri ja juoksi peiliä päin.. piti siis siirtää peili toiseen huoneeseen ettei käy mitään pahempia vahinkoja.. Yökin meni suhteellisen hyvin, parin tunnin välein heräsin siihen kun joku natusti korvaani tai tukkaani, mutta nopeasti poika uudestaan nukahti. Ihan hieman pientä itkua oli, mutta luultavasti asiaa helpottaa suuresti se, että nukun lattialla pikkuisen kanssa. Tänään on taas hieman rohkaistuttu, pihassakin hän uskaltaa jo vetää rallia puskan ympäri, vaikka seisonkin ovella.. ohimenevät autot ovat hieman pelottavia ja täyttä vauhtia paineltiin sisälle kun katua kulki toinen koira. Vaikka siis sisätiloissa hän vaikuttaakin ylirohkealta, ei sitä rohkeutta sentään ihan uhkarohkeuteen asti ole. Harjaamista myös hiukan koitettiin, mutta harjaa oli ilmeisesti mukavampi purra kuin olla harjattavana, eikä ollut yhtään kivaa kun joutui olemaan paikoillaan muutamaa sekuntia pidemmän ajan! Samoin tassujen virutus oli epämukavaa puuhaa - kuka sitä nyt haluaisikaan puhtaana kulkea.. Kaulapantakin pojalla oli hetken kaulassa ja välillä se kutitti niin vietävästi mutta sitten se jo unohtui kun löytyi kivoja leluja.

Nimen valinta on myös pyörinyt mielessä koko ajan, tällä hetkellä häntä kutsutaan Tepoksi, Tediksi, Pikkupääksi, Pikkuseksi yms... siis rakkaalla lapsella on nyt jo monta nimeä! Mutta tuossa äsken kun katselin pientä unissaan tuhisevaa kasaa, luulen että nimeksi tulee Tedi. Siitä saa ensimmäisenä mielikuvan teddykarhusta, mutta se on helppo sanoa ja on melkein Teppo :D

Kaiken kaikkiaan olen kyllä mahdottoman onnellinen tuosta pienestä lahkeissa roikkuvasta ja unissaan sätkivästä karvakasasta :)

3 yötä jouluun on.. melkein!

Odottavan aika on pitkä.. tai ainakin niin väitetään. Minusta taas tuntuu että aika on mennyt kuin siivillä siitä lähtien, kun sain tietää pennun olevan ihan oikeasti tulossa taloon. Nyt siihen on enää 3 yötä, jotka eivät mene nukkuessa vaan pohtiessa millä kaikin tavoin pystyn ikinä olemaan täysin valmis pennun tuloon!
Taustoista voin kertoa sen verran, että ajatus omasta pikkukoirasta on kytenyt pääkopassa ties kuinka kauan, mutta ikinä en ole päässyt tuumasta toimeen. Oma elämäntilanne on myös vaikuttanut sinällänsä, että lukion jälkeen olen elänyt vain vuoden kerrallaan yrittäen päästä opiskelemaan ja asettumaan johonkin kaupunkiin. Kun muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa 2008 keväällä, aloin haaveilla afgaaninvinttikoirasta. Tämä rotu on ollut minulle lapsuuden haave, mutta pohtiessani realistisesti rotuvalintaa totesin, että vaikka koira miellyttääkin silmää, luonne ja muu ei ehkä kuitenkaan täsmää minuun.


Tämän jälkeen aloin miettiä eri rotuvaihtoehtoja ja tärkeimmät kriteerit oli suht iso koko, paljon turkkia ja mukava luonne.. ja lampuri täsmäsi tähän kuin nenä päähän. Siitä alkoikin tiedonmetsästys tästä rodusta ja mitä enemmän luin, sitä enemmän siihen ihastuin. Viime talvena otinkin yhteyttä Old Cobbler's -kenneliin ja sain sieltä todella mukavia vastauksia ja totesinkin, että jos ihmiset rodun parissa ovat läheskään yhtä mukavia, rotu on minulle täydellinen.
Nyt syksyllä muutin takaisin Turkuun, koska sain täältä opiskelupaikan. Elämä on siis reilassa sillä saralla, eikä tarvitse ainakaan muutamaan vuoteen miettiä, missä kaupungissa sitä ensi vuoden tulee asumaan. Aika pennulle oli siis valmis. Vieläpä kun löysimme parhaan ystäväni Riikan eli Ridgen kanssa meille rivitalokolmion, sekä opinnotkaan ei rassaa liikaa, totesin ajan olevan nyt. Kuitenkaan Satulla ei ole pentuja tulossa vielä lähiaikoina, joten rupesin mielenkiinnosta katselemaan lampureiden rotuyhdistyksen pentuvälitystä, ja sieltä se sitten löytyikin - Uudestakaupungista Royal Grey's pentue minua miellyttävästä yhdistelmästä! Otin Sannaan yhteyttä, ja pian olinkin jo katsomassa pentuja. Siellä oli kuusi pientä karvapalleroa odottamassa ja voi herranjumala kuinka söpöjä ne olivatkaan!

Vierailun jälkeen olin 99,9% varma, että otan pennun. Pyörin kuitenkin sängyssäni seuraavan yön miettien voinko taata pennulle varmasti hyvät olosuhteet, mutta tulin siihen tulokseen että kyllä aika on nyt. Niinpä reissasin viikon päästä uudelleen Ukiin katsomaan pentuja. Valinta vaan oli mahdoton, sillä pennuissa oli kaksi tasaväkistä vaihtoehtoa, Seppo ja Teppo. Valinta jäi siis Sannalle ja pähkäilyjen jälkeen sovittiin, että Teppo muuttaa meille.


Nyt on sitten enää 3 yötä jäljellä Tepon saapumiseen.. ja kyllä on jännityksensekaiset tunteet koko ajan! Pian se on siis totta ja meidänkin arkea piristää pieni karvapallero.