Teppo tuli taloon

Eilen se päivä sitten koitti - Teppo tuli taloon. Lähdimme Ridgen kanssa yhden jälkeen ajelemaan Turusta kohti Uuttakaupunkia. Matka ei ollut mikään pitkä, mutta loppupäässä hieman eksyimmekin vaikka navigaattorin mukaan mentiin.. No pääsimme kuin pääsimmekin perille ja siellä meitä jo odottikin pikkuiset sekä niiden äiti Hilma ja toinen lampuri Lilli. Kirjoitimme Sannan kanssa kauppapaperit valmiiksi ja Sanna antoi vielä hieman neuvoja. Lisäksi saimme Tepon mukaan tutunhajuisen pallon, kumiluun,säkin nappuloita ja tennisluun. Lapset vielä hyvästelivät Tepon ja sille annettiin matolääke ja niin meidän matka alkoi. Autoon kun päästiin, niin pojalta pääsi pieni poru. Varmasti olikin pelottavaa olla kahden ventovieraan kanssa ihmeellisessä liikkuvassa härvelissä kun maisematkin vaihtuu niin nopeaan. Jonkin aikaa hän itkeskeli ja välillä sitten oltiin hiljaa ja ihmeteltiin. Loppumatkasta alkoikin sitten jo tulla uni, eikä enää pahemmin itkettänyt.

Kun päästiin kotiin, pienokainen vietiin huoneeseeni jonka ovessa on koiraportti. Tämän jälkeen päästettiin kämppikseni kk villakoira Elmo katselemaan tulokasta aidan toiselta puolen. Elmoa kiinnosti kauheasti ja pikkuista aluksi pelotti. Loppujen lopuksi kuitenkin molemmat nuuskuttelivat toisiaan aidan raoista. Poikia tutustutettiin vielä pihallakin ja tämä pikkuinen rupesi jo härnäämään Elmoa, kun tajusi että toinen on kiinni eikä paljoa pysty tekemään.. kohtuu kovapäinen heppu siis. Elmo ja Ridge lähti sitten Raumalle ja me jäimme pikkuisen kanssa tänne kahdestaan. Hän pääsi tutkimaan koko taloa, eikä paljon kyllä jännittänyt.


Teppo oli heti kuin kotonaan ja täynnä energiaa! Lempileikiksi muodostuikin heti päättömästi keittiön ja olohuoneen ympäri juokseminen.. Ja meno näytti välillä aika hurjalta, kun kaarteet venyivät ja sanomalehdet vaan pöllysi! Oman peilikuvan näkeminen olikin sitten jännä juttu. Ensin se oli pelottava, mutta kun hetken sitä katseltiin niin johan alkoi show - pikkuinen haukkui, haastoi leikkiin, puri ja juoksi peiliä päin.. piti siis siirtää peili toiseen huoneeseen ettei käy mitään pahempia vahinkoja.. Yökin meni suhteellisen hyvin, parin tunnin välein heräsin siihen kun joku natusti korvaani tai tukkaani, mutta nopeasti poika uudestaan nukahti. Ihan hieman pientä itkua oli, mutta luultavasti asiaa helpottaa suuresti se, että nukun lattialla pikkuisen kanssa. Tänään on taas hieman rohkaistuttu, pihassakin hän uskaltaa jo vetää rallia puskan ympäri, vaikka seisonkin ovella.. ohimenevät autot ovat hieman pelottavia ja täyttä vauhtia paineltiin sisälle kun katua kulki toinen koira. Vaikka siis sisätiloissa hän vaikuttaakin ylirohkealta, ei sitä rohkeutta sentään ihan uhkarohkeuteen asti ole. Harjaamista myös hiukan koitettiin, mutta harjaa oli ilmeisesti mukavampi purra kuin olla harjattavana, eikä ollut yhtään kivaa kun joutui olemaan paikoillaan muutamaa sekuntia pidemmän ajan! Samoin tassujen virutus oli epämukavaa puuhaa - kuka sitä nyt haluaisikaan puhtaana kulkea.. Kaulapantakin pojalla oli hetken kaulassa ja välillä se kutitti niin vietävästi mutta sitten se jo unohtui kun löytyi kivoja leluja.

Nimen valinta on myös pyörinyt mielessä koko ajan, tällä hetkellä häntä kutsutaan Tepoksi, Tediksi, Pikkupääksi, Pikkuseksi yms... siis rakkaalla lapsella on nyt jo monta nimeä! Mutta tuossa äsken kun katselin pientä unissaan tuhisevaa kasaa, luulen että nimeksi tulee Tedi. Siitä saa ensimmäisenä mielikuvan teddykarhusta, mutta se on helppo sanoa ja on melkein Teppo :D

Kaiken kaikkiaan olen kyllä mahdottoman onnellinen tuosta pienestä lahkeissa roikkuvasta ja unissaan sätkivästä karvakasasta :)