Yökyläilyjä

Viikonloppuna olimme Tedin kanssa ensimmäistä kertaa yökylässä Raumalla "isovanhempien" luona. Kun saavuimme Raumalle, Tedi oli heti tutkimassa joka nurkan ja iso takapiha oli pelottava paikka, joten jouduin itse juoksentelemaan Tedin kanssa pihalla että poika uskalsi hieman liikkua. Jasu taasen ei tykännyt meidän vierailusta, hän kun ei voi ymmärtää tuollaisia pieniä (tosin Tedi on jo Jasua isompi..) ja energisiä pakkauksia. Mutta hän oleili mielellään vanhempieni makuuhuoneessa ja takkahuoneen sohvalla jonne Tedi ei ylettynyt. Pikkuhiljaa Tedi rohkaistui ulkonakin ja uskalsi jopa mennä pihalle ihan yksinään. Elmokin tuli lauantaina käymään, joten voi sitä riemua kun pojilla oli iso piha missä riekkua mielin määrin. Tedi nukkuikin Raumalla mielettömän hyvin, ensimmäisenä yönä taidettiin nukkua yhdeksän tunnin yöunet ilman heräilyjä.. toisena yönä tosin heräsin keskellä yötä siihen, kun Tedi vinkui huoneessa olevan peilioven edessä ja katseli minua sitä kautta. Raukka parka luuli että olen jossain tavoittamattomissa ja voi sitä riemua kun nousin ja hän tajusi ettei ollutkaan jäänyt yksin näkymättömän seinän taakse.

Kävimme lauantaina äitin kanssa ostamassa Tedille uuden ruokakiponkin. Nyt hänellä on iso kippo jossa on liukueste, sillä ennen Tedi on syönyt Elmon pienestä muovikipasta joka liikkuu todella nopeasti ruokapaikalta olohuoneeseen Tedin ahmiessa ruokaansa. Äiti osti Tedille myös kivan purulelun, jonka pitäisi myös auttaa ienten kutinaan.. katsotaan nyt miten se toimii. Tedi on kyllä aika tehokkaasti sulattanut isovanhempiensa sydämet. Kun aloin puhelemaan vanhemmilleni että olen koiraa ottamassa niin sieltä tuli vastaukseksi että he eivät sen perään sitten katso ja itse saan kokoajan sen kanssa olla mutta kuinkas kävikään.. ihan kiltisti iskä jäi Tedin kanssa leikkimään kun me kävimme kaupungilla ja äiti nukkui hänen kanssaan päikkäreitä kun käväsin kaverin luona. Mutta eihän kukaan voi Tediä vastustaa!


Kävimme Tedin kanssa Raumalla moikkaamassa ystäväni koiraa Rokia. Roki on aika isokokoinen sekarotuinen, mutta Tedi alkoi heti leikkimään hänen kanssaan. Ulkona Roki hieman innostui ja rupesi haukkumaan ja sitä Tepponen hieman pelästyi, mutta tajusi kyllä ettei siitä seurannut mitään pahempaa. Tediä ei siis paljoakaan pelota toiset koirat mikä on todella hyvä juttu. Kunhan Tedi saa ekat rokotukset niin voimmekin lähteä koirapuistoon katsastelemaan kaikennäköisiä ja -kokosia koirakavereita.

Opettelimme Tedin kanssa myös takakopassa matkustamista. Laitoin Tedille muutaman kikkaran takakopan perälle, että sain luukun kiinni. Tedi kun on aikalailla ruuan perään... Aluksi kävimme viemässä äitin kaupungille ja Tedi hieman vinkui mutta sitten hiljeni ja alkoi nukkumaan tyytyväisenä. Sunnuntaina Tedi yrittikin jo itse hypätä takakoppaan, joten eipä se ainakaan mikään ihan hirveä paikka ole. Tedi oli myös koko takaisintulomatkan Raumalta Turkuun takakopassa ihan kiltisti ja kotona takaa löytyi uninen pikku koira.


Eilen oli pienimuotoinen hoitopäivä. Leikkasin Tedin tassukarvat ja putsattiin molempien koirien korvat. Tedi on kyllä todella mukava näissä hoitotoimenpiteissä, ihan pienen hetken se jaksaa rimpuilla ja nyyhkytellä, mutta sen jälkeen hän alkaa tyytyväisenä nukkua. Huomenna otetaan taas ohjelmaan kynsien leikkuu joka viimeksi sujui kuin leikiten. Olen myös pessyt Tedin nyt kaksi kertaa ja sekin alkaa sujua jo paremmin.. föönikään ei ole enää mikään hirviö hänen mielestään.


Tänään oli kauhea myräkkä, mutta pojat innostuivat lumesta. Onneksi on oma takapiha, joten saatoin päästää pojat juoksemaan pihalle ja itse seisoa ikkunassa katsomassa toisten riehumista. Tedi innostui pyydystämään lumihiutaleita ja Elmo vaan ihmetteli vieressä että mitä se pikkuinen puree ilmaa.. Tedin kanssa joka päivä tapahtuu jotain uutta ja kaikki on jännää tälle pienelle pallerolle. Hihnassakin ollaan jo opittu hieman kävelemään ja opimme kokoajan lisää. Tediä en kyllä enää vaihtaisi, sen verran ihana hän on :)

Pesutouhuja sekä ensimmäiset vieraat

Eilen oli jännä päivä. Aamulla kaikki oli vielä normaalisti, kunnes Ridge tuli kotiin - oli ensimmäisen kunnon siivouksen aika. Kun imuri kaivettiin ulos siivouskomerosta ja pistettiin päälle, Tedi rohkeana poikana meni varovaisesti tarkastelemaan mikä tämä ihmeellinen kauheaa ääntä pitävä vehje on.. Vähän se pelotti ja poika päätti, että on parempi katsella asunnon toisesta päästä imurinvarressa huhkivaa Ridgeä kuin mennä liian lähelle. Sen sijaan kun minä aloin tulla mopin kanssa perässä, lattialla viuhuva äänetön kasa oli ihan selvästi hänelle tarkoitettu lelu.. Siinä olikin mukava yrittää moppailla kun pienokainen roikkuu mopissa intoa puhkuen. Kun moppi kävi tylsäksi, Tedi rohkaistui ja päätti hyökätä myös imurin kimppuun! Tämä oli aika ennenkuulumatonta, sillä Elmo vastakohtana istui sohvalla paniikissa peläten imuria, samoin on kaikki aiemmatkin tapaamani koirat Jasu mukaan lukien pelänneet imuria, mutta meidän pieni hurjapää päätti että se pitää vähintään tappaa. No saimme kuitenkin siivouksen suoritettua kunnialla loppuun ja olikin aika viedä Tedi ensimmäistä kertaa kokopesulle.

Ensimmäisinä päivinähän Tedi pelkäsi suihkua ja varsinkin sitä kun hanasta tuli vettä lattiaan saakka.. Nykyään suihku ei olekaan enää pelottava ja hanan alle pitää tietenkin ensimmäisenä tunkea pää. Kuitenkaan koko pojan kastelu ei sitten enää ollutkaan niin hauskaa ja kyllä siinä pienet itkutkin pääsi kun hän tajusi ettei sieltä livistetä minnekään vaan pitää kiltisti olla litimärkänä. Kuitenkin suoriuduttiin pesusta ihan kunnialla ja pennusta tuli puhdas :D Föönaaminen olikin sitten tämän "vesikidutuksen" jälkeen jo ihan kamala juttu ja koko föönauksen ajan häntä itketti. Siinä tarvittiinkin sitten jo vähän Ridgen apua, sillä kaksin käsin on vaikea pitää fööniä, harjaa ja pentua. Loppujen lopuksi saatiin kyllä Tedistä kuiva ja mahdottoman pehmeä pikku karvapallero.

Illalla sitten saapuikin jo vieraita etuajassa, sillä tänään oli minun synttäri/tuparit, joihin kutsuttiin äiti ja iskä Raumalta, sekä mummi ja serkkuni Kankaanpäästä. Äiti ja mummi tulivat siis eilen illalla ja Tedi oli heitä iloisesti vastaanottamassa. Mummi toi pienen tuliaisenkin Tedille, jota innolla avattiin ja sieltä löytyikin possulelu, joka taitaa olla tällä hetkellä ykkösenä Tedin lempparileluissa. Jasukin tuli katsomaan Tediä. Jasu ei pahemmin välitä pikkuisista kavereista ja hänessä taitaa olla jotain suuriakin herrasmiehen elkeitä, sillä Tedi tajusi heti ettei Jasun kanssa leikitäkkään niinkuin Elmon kanssa. Vaikka Jasu onkin matalampi (tosin lihavempi) kuin Tedi, pikkuinen ei silti hyökännyt sen kimppuun, vaan antoi Jasun kuljeskella suht rauhassa. Yökin meni loistavasti, Tedi ei herättänyt minua kertaakaan! Pari kertaa tosin heräsin siihen kun hän änkesi viereen tai tyynylle, mutta tätä ennen jokaöiset puremiset ja herää nyt! -yritykset jäivät vallan pois.

Tänään sitten tuli loputkin kpääläiset. Tedi näytti oikein mallikkaalta lapselta, sillä hän oli koko ajan mahdottoman väsynyt eikä riekkunut tai roikkunut kenenkään lahkeissa.. Kaikki olivat myytyjä Tedin suloisuudesta (tietenkin!) ja hän sai vähän vielä lisää lahjoja, frisbee-lelun ja nameja. Nyt voidaankin aloittaa harjoittelemaan arkipäivän tottelevaisuutta vähän enemmänkin. Hienosti hän osaa jo istua ja useimmiten myös tulla luokse jollei nyt jotain hurjan mielenkiintoista ole touhuamassa. Tedin juhlimiset menivät siis lähinnä nukkuessa, mutta ei mikään ihmekään sillä aamulla ne riehuivat Elmon kanssa oikein kunnolla, joten pientä kauheasti väsytti. Tosin kun lähdin pikkulikkojen kanssa Makuunissa käymään Tedi kuulemma oli alkanut heräillä ja hieman hullutella täällä, mutta äiti oli leikkinyt sen kanssa joten eipä sen kunnon riiviöluonne vieläkään paljastunut...

Luulenpa että Tedi on valloittanut jo kaikkien sydämet eikä mikään ihme! Hän on vaan niin suloinen ja kertakaikkisen vastustamaton pikkukakara.

Ensilumi ja uusi isoveli

Sunnuntaina Ridge ja Elmo tulivat kotiin. Annoimme poikien tutustua ja Tedi oli heti roikkumassa Elmon korvissa. Elmo aluksi katseli hieman epäilevästi että mikä tuo pieni karvoissa roikkuva karvapallo oikein on, mutta ulos päästyään Elmokin innostui leikkimään. Hän osasi leikkiä oikein nätisti pikkuisen kanssa ja näyttääkin siltä, että Elmo on ottanut tämän isoveljen roolin hyvin vastaan.




Pienen alkukankeuden jälkeen pojista on tullut oikein hyvät leikkikaverit. Aamulla kun molemmat ovat saaneet silmänsä kunnolla auki, voivat he vetää rallia pihalla vaikka kuinka kauan... ja sen jälkeen tietenkin taas uni maittaa. Tedi osaa myös mennä Elmoa piiloon puskan tai tuolin alle ja sieltä näykkiä. Sitten onkin mukava taas pyrähtää juoksuun ja roikkua isoveljessä.



Tedi on nyt jäänyt parina päivänä yksin reiluksi tunniksi, eikä ainakaan yksin jääminen ole mikään paha paikka. Tosin kongi voi auttaa asiaan, sillä sen saa vain kun jää yksin ja se on jännä lelu! Tedi on laitettu yksin portin taakse minun huoneeseen, mutta mitä luultavimmin isoveli valvoo portin toisella puolen koko ajan. Yötkin on mennyt jo paremmin, parina viimeyönä pikkuinen on herättänyt minut vain kerran ja ollaan noustu siinä kuuden-seitsemän aikoihin ja otettu ruuan ja leikin jälkeen pikku päikkärit.

Tänään satoi ensilumi! Kun pojat pääsivät ulos, aluksi oli hieman jännää astella lumella, mutta pian molemmat kävelivät jonossa syöden lunta. Kyllä lumessa sitten pystyi jo juoksemaankin, mutta lumeen pissaaminen oli hieman jännittävää. Toivottavasti maa jäätyisi jo pikkuhiljaa ja lunta tulisi kunnolla, sillä Tedi on keksinyt ulkona maailman kivoimman harrastuksen - kukkapenkin kaivaminen. Sen jälkeen poika onkin mukavannäköinen, kun valkoiset jalat ja naama ovat aivan mustina.. Niinpä olemme harjoitelleet urakalla myös jalkojen viruttamista.



Autoiluakin olemme nyt harjoitelleet menemällä pieniä lenkkejä auton kyydissä. Tediä kuitenkin vielä pelottaa autossa istuminen ja se itkee aikansa, kunnes väsyy. Toivottavasti pikkuinen oppii ajan myötä, että autossa on ihan mukavaa.. Mutta kaikki ajallaan. Tilasin koirakalteritkin autoon, mutta tarvitsee nyt ensin oppia olemaan edes sylissä rauhallisesti autossa, ennen kuin aletaan harjoitella takana oloa.

Kaiken kaikkiaan meillä on siis mennyt hyvin ja Tedi on jo osa tätä meidän "perhettä".

Teppo tuli taloon

Eilen se päivä sitten koitti - Teppo tuli taloon. Lähdimme Ridgen kanssa yhden jälkeen ajelemaan Turusta kohti Uuttakaupunkia. Matka ei ollut mikään pitkä, mutta loppupäässä hieman eksyimmekin vaikka navigaattorin mukaan mentiin.. No pääsimme kuin pääsimmekin perille ja siellä meitä jo odottikin pikkuiset sekä niiden äiti Hilma ja toinen lampuri Lilli. Kirjoitimme Sannan kanssa kauppapaperit valmiiksi ja Sanna antoi vielä hieman neuvoja. Lisäksi saimme Tepon mukaan tutunhajuisen pallon, kumiluun,säkin nappuloita ja tennisluun. Lapset vielä hyvästelivät Tepon ja sille annettiin matolääke ja niin meidän matka alkoi. Autoon kun päästiin, niin pojalta pääsi pieni poru. Varmasti olikin pelottavaa olla kahden ventovieraan kanssa ihmeellisessä liikkuvassa härvelissä kun maisematkin vaihtuu niin nopeaan. Jonkin aikaa hän itkeskeli ja välillä sitten oltiin hiljaa ja ihmeteltiin. Loppumatkasta alkoikin sitten jo tulla uni, eikä enää pahemmin itkettänyt.

Kun päästiin kotiin, pienokainen vietiin huoneeseeni jonka ovessa on koiraportti. Tämän jälkeen päästettiin kämppikseni kk villakoira Elmo katselemaan tulokasta aidan toiselta puolen. Elmoa kiinnosti kauheasti ja pikkuista aluksi pelotti. Loppujen lopuksi kuitenkin molemmat nuuskuttelivat toisiaan aidan raoista. Poikia tutustutettiin vielä pihallakin ja tämä pikkuinen rupesi jo härnäämään Elmoa, kun tajusi että toinen on kiinni eikä paljoa pysty tekemään.. kohtuu kovapäinen heppu siis. Elmo ja Ridge lähti sitten Raumalle ja me jäimme pikkuisen kanssa tänne kahdestaan. Hän pääsi tutkimaan koko taloa, eikä paljon kyllä jännittänyt.


Teppo oli heti kuin kotonaan ja täynnä energiaa! Lempileikiksi muodostuikin heti päättömästi keittiön ja olohuoneen ympäri juokseminen.. Ja meno näytti välillä aika hurjalta, kun kaarteet venyivät ja sanomalehdet vaan pöllysi! Oman peilikuvan näkeminen olikin sitten jännä juttu. Ensin se oli pelottava, mutta kun hetken sitä katseltiin niin johan alkoi show - pikkuinen haukkui, haastoi leikkiin, puri ja juoksi peiliä päin.. piti siis siirtää peili toiseen huoneeseen ettei käy mitään pahempia vahinkoja.. Yökin meni suhteellisen hyvin, parin tunnin välein heräsin siihen kun joku natusti korvaani tai tukkaani, mutta nopeasti poika uudestaan nukahti. Ihan hieman pientä itkua oli, mutta luultavasti asiaa helpottaa suuresti se, että nukun lattialla pikkuisen kanssa. Tänään on taas hieman rohkaistuttu, pihassakin hän uskaltaa jo vetää rallia puskan ympäri, vaikka seisonkin ovella.. ohimenevät autot ovat hieman pelottavia ja täyttä vauhtia paineltiin sisälle kun katua kulki toinen koira. Vaikka siis sisätiloissa hän vaikuttaakin ylirohkealta, ei sitä rohkeutta sentään ihan uhkarohkeuteen asti ole. Harjaamista myös hiukan koitettiin, mutta harjaa oli ilmeisesti mukavampi purra kuin olla harjattavana, eikä ollut yhtään kivaa kun joutui olemaan paikoillaan muutamaa sekuntia pidemmän ajan! Samoin tassujen virutus oli epämukavaa puuhaa - kuka sitä nyt haluaisikaan puhtaana kulkea.. Kaulapantakin pojalla oli hetken kaulassa ja välillä se kutitti niin vietävästi mutta sitten se jo unohtui kun löytyi kivoja leluja.

Nimen valinta on myös pyörinyt mielessä koko ajan, tällä hetkellä häntä kutsutaan Tepoksi, Tediksi, Pikkupääksi, Pikkuseksi yms... siis rakkaalla lapsella on nyt jo monta nimeä! Mutta tuossa äsken kun katselin pientä unissaan tuhisevaa kasaa, luulen että nimeksi tulee Tedi. Siitä saa ensimmäisenä mielikuvan teddykarhusta, mutta se on helppo sanoa ja on melkein Teppo :D

Kaiken kaikkiaan olen kyllä mahdottoman onnellinen tuosta pienestä lahkeissa roikkuvasta ja unissaan sätkivästä karvakasasta :)

3 yötä jouluun on.. melkein!

Odottavan aika on pitkä.. tai ainakin niin väitetään. Minusta taas tuntuu että aika on mennyt kuin siivillä siitä lähtien, kun sain tietää pennun olevan ihan oikeasti tulossa taloon. Nyt siihen on enää 3 yötä, jotka eivät mene nukkuessa vaan pohtiessa millä kaikin tavoin pystyn ikinä olemaan täysin valmis pennun tuloon!
Taustoista voin kertoa sen verran, että ajatus omasta pikkukoirasta on kytenyt pääkopassa ties kuinka kauan, mutta ikinä en ole päässyt tuumasta toimeen. Oma elämäntilanne on myös vaikuttanut sinällänsä, että lukion jälkeen olen elänyt vain vuoden kerrallaan yrittäen päästä opiskelemaan ja asettumaan johonkin kaupunkiin. Kun muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa 2008 keväällä, aloin haaveilla afgaaninvinttikoirasta. Tämä rotu on ollut minulle lapsuuden haave, mutta pohtiessani realistisesti rotuvalintaa totesin, että vaikka koira miellyttääkin silmää, luonne ja muu ei ehkä kuitenkaan täsmää minuun.


Tämän jälkeen aloin miettiä eri rotuvaihtoehtoja ja tärkeimmät kriteerit oli suht iso koko, paljon turkkia ja mukava luonne.. ja lampuri täsmäsi tähän kuin nenä päähän. Siitä alkoikin tiedonmetsästys tästä rodusta ja mitä enemmän luin, sitä enemmän siihen ihastuin. Viime talvena otinkin yhteyttä Old Cobbler's -kenneliin ja sain sieltä todella mukavia vastauksia ja totesinkin, että jos ihmiset rodun parissa ovat läheskään yhtä mukavia, rotu on minulle täydellinen.
Nyt syksyllä muutin takaisin Turkuun, koska sain täältä opiskelupaikan. Elämä on siis reilassa sillä saralla, eikä tarvitse ainakaan muutamaan vuoteen miettiä, missä kaupungissa sitä ensi vuoden tulee asumaan. Aika pennulle oli siis valmis. Vieläpä kun löysimme parhaan ystäväni Riikan eli Ridgen kanssa meille rivitalokolmion, sekä opinnotkaan ei rassaa liikaa, totesin ajan olevan nyt. Kuitenkaan Satulla ei ole pentuja tulossa vielä lähiaikoina, joten rupesin mielenkiinnosta katselemaan lampureiden rotuyhdistyksen pentuvälitystä, ja sieltä se sitten löytyikin - Uudestakaupungista Royal Grey's pentue minua miellyttävästä yhdistelmästä! Otin Sannaan yhteyttä, ja pian olinkin jo katsomassa pentuja. Siellä oli kuusi pientä karvapalleroa odottamassa ja voi herranjumala kuinka söpöjä ne olivatkaan!

Vierailun jälkeen olin 99,9% varma, että otan pennun. Pyörin kuitenkin sängyssäni seuraavan yön miettien voinko taata pennulle varmasti hyvät olosuhteet, mutta tulin siihen tulokseen että kyllä aika on nyt. Niinpä reissasin viikon päästä uudelleen Ukiin katsomaan pentuja. Valinta vaan oli mahdoton, sillä pennuissa oli kaksi tasaväkistä vaihtoehtoa, Seppo ja Teppo. Valinta jäi siis Sannalle ja pähkäilyjen jälkeen sovittiin, että Teppo muuttaa meille.


Nyt on sitten enää 3 yötä jäljellä Tepon saapumiseen.. ja kyllä on jännityksensekaiset tunteet koko ajan! Pian se on siis totta ja meidänkin arkea piristää pieni karvapallero.