Suurin syy kirjoittamattomuuteeni on tainnut olla Jasun poismeno. Jasu kärsi virtsakivistä ja nivelrikosta, joiden vuoksi tämä raskas päätös oli tehtävä, sillä emme halunneet pitkittää kärsimystä. Tämä oli (ja on edelleen) kova paikka minulle, sillä Jasu on ollut meillä yli puolet elämästäni ja tulee aina olemaan minulle se ensimmäinen maailman paras koira. Nyt kuitenkin tiedämme, että Jasulla on parempi olo sateenkaarisillalla :) Ja onneksi minulla on Tedi, joka on toiminut maailman parhaana lohduttajana! Nyt on sivu kääntynyt meidän elämässä ja uudet tuulet puhaltaa - vanhat pääsevät ikuiseen rauhaan ja nuoret ovat tuomassa iloa meidän arkeen.
Mutta tästä päästäänkin iloisempiin asioihin käsiksi. Kävimme maaliskuun alkupuolella Kankaanpäässä taas moikkaamassa Tinttiä ja Rasmusta. Aluksi Tediä taas vähän jännitti, kun Rasmus oli niin innoissaan, mutta kohta ne painivatkin täysillä. Se oli hauskan ja välillä hurjankin näköistä menoa, kun nämä kaksi riehuivat! Rasmus osasi kuitenkin todella hienosti olla Tedin kanssa ja olikin välillä lattialla peppu pystyssä, kun Tedi vaan hyppi yli :D Meidän täytyy taas tässä pian tehdä visiitti Kankaanpäähän, niin paljon pojat tuntuivat tykkäävän remuamisesta keskenään.
Tintti oli myös täällä Turussa Ruissalon kylpylässä ja lähdimmekin sinne myös vähän näyttäytymään. Saimme luvan mennä kylpylän aulaan ja Tedi sai hetkessä monen monta ihailijaa! Ja muutamat vanhat ihmiset kertoilivat, kuinka heidän tutuillaan oli aikoja sitten ollut samanlainen koira, eikä ollut mitään pahaa sanottavaa. Tedi käyttäytyikin niin mallikkaasti, että kyllä kehtaa useamminkin viedä julkisille paikoille.
Kävimme myös maaliskuussa Lohjalla taas vähän pyörähtämässä kehässä. Menestystä ei taaskaan sadellut ruusukkeittain, mutta kokemusta sitäkin enemmän. Minua jännitti paljon enemmän kuin edellisellä kerralla, hyvä etten ihan oikeasti pyörtynyt kehään! Tästäpä siis tuumin, että pakko varmaan harjoitella vähän enemmän, ainakin minun osalta! Olenkin katsellut mätsäreitä, joita nyt kevätaikaan alkaa olemaan enemmän. Ainakin Kaarinassa ja Raumalla on sellaiset, mihin ollaan menossa ennen Tampereen näyttelyä.
Nyt on alkanut ihanat kurakelit! Alunperin ajattelin, että kyllä me pärjätään tämä kevät ilman mitään ylimääräisiä pukemisia, kun Tedi on niin "pieni" ja .... Enpä oikein tiedä mitä olen ajatellut. Käytiin ostamassa pojille kuratossut Mustista&Mirristä, mutta eipä niistä hirveästi apua lenkillä ole. Tossut kun taitaa olla vähän liian pienet ja lyhyet Tedille, joten varsinkin etutassuista ne tipahtaa aika äkkiä, eivätkä ne tosiaan suojaa kuin sen käpälän. Eilenkin lenkin jälkeen ei olisi uskonut, että Tedillä on valkoista karvaa jossain ja myös minun housut olivat muuttuneet ruskeiksi. Tedin mielestä kun on niin älyttömän kivaa hyppiä jokaisessa mutalammikossa ja tehdä välillä sellaisia spurtteja että rapa roiskuu! No, hyvä puoli on se että lenkin ajan meillä molemmilla kyllä on todella kivaa, mutta lenkin jälkeen ei niinkään :D Nyt meillä onkin etsinnässä kurapuku Tedille, jotta saa sitten riehua vapaammin.
Pitää vielä tämän turkkitouhotuksen päätteeksi todeta, että olen erittäin kiitollinen kaikille, ketkä vakuuttivat, että pentua todellakin kannattaa harjata päivittäin ja pestä usein. Viime lauantaina veimme koirat koirapuistoon heti aamulla ja Tedi leikki siellä sydämensä kyllyydestä 4 kuukautisen landseerin kanssa, jälkikin oli sitten sen mukaista kun vuorotellen pyörittiin siellä mudassa. Meillä oli lauantaiksi suunniteltukin pesupäivä, joten riehumisen jälkeen painuttiin sitten pesulle kotiin. Siinä sitten pesun jälkeen föönatessa mietin, että nyt tuntuu siltä että on saavuttanut jotain, kun koira maata retkottaa trimmauspöydällä silmät väärinpäin ja vain kuorsaus kuuluu kun föönin laittaa pois päältä. Tedi ei siis enää oikein korvaansakaan lotkauta näille touhuille, meinaa varmaan vaan että tupsuta nyt siinä sitten kun olet noin innoissasi, meikäpoika ottaa tirsat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti